Elämäntyö biolääketieteen tutkimuksen eturintamassa

Akatemiaprofessori Kari Alitalo kuuluu parhaiten menestyneisiin biolääketieteen tutkijoihin Suomessa. Hän toimii Wihurin tutkimuslaitoksessa ja Helsingin yliopistossa, ja johtaa parhaillaan Suomen Akatemian uutta iCAN-lippulaivahanketta. Tavoitteena on tuottaa tutkimukseen läpimurtoja syöpähoitojen tehostamiseksi ja potilaiden elämänlaadun parantamiseksi.

Syöpäsairaudet ovat maailmalla kasvava ongelma ja sairastuneiden määrä tulee yhä lisääntymään väestön ikääntyessä. Viime vuosina tieto sairauksien synnystä on täsmentynyt, mikä auttaa kehittämään uusia hoitokeinoja. Syövän monimuotoisuus ja muovautuvuus tunnetaan yhä paremmin. Nykyään myös tiedetään, että aiemmin samanlaisiksi arvioidut syöpäkasvaimet voivatkin vaatia toisistaan poikkeavia täsmähoitoja.

Akatemiaprofessori Kari Alitalo tunnetaan erityisesti veri- ja imusuonten kasvutekijöitä koskevasta tutkimuksesta ja hän on yksi Euroopan siteeratuimmista biolääketieteen tutkijoista.

—Tulevaisuudessa suonten kasvutekijöihin perustuvia hoitoja käytetään monissa sairauksissa. Verisuoniin kohdistuvia hoitoja voidaan yhdistää muun muassa immunoterapiaan, jossa syöpäsolut pyritään tuhoamaan aktivoimalla elimistön omaa puolustusjärjestelmää, Alitalo kertoo.

Tammikuussa 2019 Alitalon johtama laaja tutkijaryhmä sai päätöksen rahoituksesta iCAN-lippulaivahankkeeseen. Digitaalisen yksilöllistetyn syöpälääketieteen lippulaivan tavoitteena on muodostaa osaamiskeskittymä syöpähoitojen kehittämiseksi ja potilaiden elämänlaadun parantamiseksi. Päämääränä on lisäksi tuottaa hyötyä Suomen kansantaloudelle ja elinkeinoelämälle.

—Yliopisto on perinteisesti ollut ehkä hieman liian hidas partneri liikemaailman näkökulmasta. Lippulaivassa yritykset voivat yhdessä yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan kanssa olla mukana kehitystyössä ja harkita esimerkiksi mitä tutkimustuloksia kannattaa kehittää lääkkeiksi. Vastavuoroisesti tutkimushanke hyötyy siitä, että suuret firmat voivat toteuttaa esimerkiksi lääkeseulontoja lippulaivan teknologia-alustalla. Lippulaivan toivotaan lisäävän myös startup-yrityksien syntyä, Alitalo huomauttaa.

iCAN:n pilotteihin valikoidut potilaat voivat osallistua entistä enemmän kliinisiin tutkimuksiin niiden eri vaiheissa. Tärkeänä päämääränä on myös kehittää tekoälyn käyttöä erilaisten rekisterien sekä hoidon ja potilaan elämän laatuanalyysien yhdistämiseksi biologiseen tutkimustietoon. Jo nyt on kehitetty älypuhelimen sovelluksia, joilla esimerkiksi rintasyöpäpotilaat voivat pitää kirjaa voinnistaan hoito-ohjelmaansa sopivassa muodossa. Sovelluksen kautta he voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä omaan hoitajaansa sen sijaan, että joutuisivat odottamaan poliklinikkakäyntiä. Tekoälyn mahdollisuudet tulevat kehittymään pidemmälle projektin puitteissa.

Tauolla lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusohjelmayksikön kokouksessa kesäisessä Hanasaaressa (15.6.2018). Kuvassa vasemmalta: professori Mikael Skurnik, professori Olli Jänne, akatemiaprofessori Kari Alitalo, akatemiaprofessori Anu Wartiovaara, akatemiaprofessori Lauri Aaltonen, professori Mikael Knip, apulaisprofessori Henna Tyynismaa, tutkimusjohtaja Juha Klefström. Kuva: Antti Muranen

Lääketiede vei mukanaan

Alitalo on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran lääketieteen parissa. Alalle päätyminen ei ollut itsestäänselvyys.

—Jouduin lapsena olemaan paljon sairaalassa ja poissa koulusta sairastamani astman vuoksi, ja minusta tuli lukutoukka. Alun perin olin kiinnostunut matemaattisesta logiikasta ja aikomuksenani oli lähteä opiskelemaan matematiikkaa. Isäni toivomuksesta hain kuitenkin lääketieteelliseen ja aloin kiinnostua syvällisesti alasta heti kun havaitsin, miten kiehtovaa tutkimustyö on.

—Itselläni oli hyviä ohjaajia ja mielenkiintoinen väitöskirjatutkimuksen aihe Helsingin yliopistossa. Projektin puitteissa teimme merkittäviä löydöksiä ja havaitsimme, että kanasta löydetyt syöpävirukset muuttavat normaalien solujen kiinnittymistä soluväliaineeseen. Väitöspromootiota odottaessani kävi ilmi, että virukset voivat kiinnittyä syöpägeenien läheisyyteen ja aktivoida niitä. Tällöin löydettiin yhteys virusten kantamien syöpägeenien ja ihmisen syöpägeenien välillä.

Väiteltyään vuonna 1981 Alitalo lähti perheineen Yhdysvaltoihin, jossa hän pääsi tutkijaksi alan huippulaboratorioon San Franciscoon. Alitalo kuvasi ensimmäisenä Myc-syöpägeenin ja -proteiinin mukanaan tuomasta suomalaisesta syöpäviruksesta ja osoitti, että Myc-syöpägeenin monistumia löytyi ihmisen paksusuolen syövän soluista.

—Näitä monistumia, sekä muita geenivirheitä, löytyi tuona aikana useita. Tästä käynnistyi syöpägeenien tutkimus. Myöhemmin osoittautui, että on myös geenejä, jotka hillitsevät kasvua. Käsitys on edelleen voimassa. Tutkimamme geenit ovat keskeisiä syöpägeenejä, mutta kokonaiskuva on laajentunut valtavasti sen jälkeen, kun ihmisen geenit ja niiden emäsjärjestys selvitettiin.

—Vaikka San Francisco on fantastinen kaupunki, elämä alkoi tuntua uhkaavalta: siellä alkoi esiintyä uutta tarttuvaa ja tappavaa tautia. Kyse oli aidsista, mitä ei vielä silloin tiedetty. Joka tapauksessa tuntui parhaalta ratkaisulta, että perhe palaa Suomeen. Lopulta en enää halunnut olla erossa heistä, ja palasin itsekin kotimaahan. Myöhemmin minulle tarjottiin professuuria Harvardin yliopistossa, mutta vaimo ja erityisesti lastenlapset ovat pitäneet minut Suomessa.

Akatemiaprofessori Kari Alitalo. Kuva: Milla Talassalo

Vastavuoroista tutkimusyhteistyötä

Kari Alitalolla on runsaasti tutkimusyhteistyötä eri puolilla maailmaa. Ideaalitilanteessa tutkimusyhteisö muodostuu huipulla olevien ryhmien kanssa, joilla on kiinnostusta vastavuoroisuuteen. Etenkin yllättävien tulosten parissa toimittaessa tarvitaan hyvää verkostoa uuden tutkimussuunnan eteenpäin viemiseksi.

Yllättävä ja maailmanlaajuista huomiota saanut havainto tehtiin vuonna 2015. Alitalon laboratoriossa työskentelevät lääketieteen opiskelijat Aleksanteri Aspelund ja Salli Antila löysivät aivokalvoista imusuonia. Oppikirjojen mukaan aivoissa ei kuitenkaan ollut samanlaista immunologista viemäröintisysteemiä kuin muualla elimistössä, eikä kukaan ollut vaivautunut varmistamaan asiaa.

—Jälkikäteen ajateltuna on hieman hämmentävää, että havaintoa ei oltu tehty aiemmin, Alitalo huomauttaa.

—Löytö avaa kokonaan uusia näköaloja aivojen toimintaan ja monien neurologisten sairauksien syntymekanismeihin. Tiedosta on paljon hyötyä esimerkiksi MS-taudin ja Alzheimerin taudin tutkimuksessa. Maailmalla löytöön on suhtauduttu hyvin innostuneesti ja se on poikinut valtavasti esitelmäpyyntöjä.

Tutkimusryhmän jäsenet vasemmalla FM Satu Paavonsalo ja oikealla Dr. Sinem Karaman. Kuva: Milla Talassalo

Täsmälääketiede kehittyy huimasti

Lippulaivaohjelma takaa rahoituksen seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Sen aikana täsmälääketiede tulee kehittymään huimasti. Potilaiden kannalta hoidot tulevat tehostumaan ja tutkimustieto pyritään saamaan nopeammin siirrettyä kliiniseen työhön.

—Suomen tieteen taso tulevaisuudessa herättää itsessäni kuitenkin huolta. Useita lahjakkaita tutkijoita on osittain tai kokonaan siirtynyt ulkomaille, tosin liikettä on myös toiseen suuntaan. Esimerkiksi omaan ryhmääni on tullut paljon hyviä hakemuksia Suomen ulkopuolelta. Mielestäni suomalainen yhteiskunta on aika holhoava, ja yleinen kulttuuri poikkeaa kilpailijamaissamme. Nuoremmalla ikäpolvella tulisi olla enemmän sietokykyä kestää vastoinkäymisiä ja haasteita. Suomen riskinä on myös se, että ajaudumme eräänlaisen transitkouluttajan asemaan. Suomesta saattaisi siten tulla yhä enemmän kauttakulkumaa, josta haetaan hyvä koulutus, mutta sen jälkeen siirrytään ulkomaille, Alitalo pohtii.

Kari Alitalo on toiminut akatemiaprofessorina vuodesta 1998 lähtien. Nyt hallinnoitava lippulaiva on suuri asiantuntijaverkosto ja huomattavasti monimutkaisempi johdettava kuin aiemmat huippuyksiköt.

—Saan eniten mielihyvää ja iloa tutkimuksen vapaudesta ja aion olla tarkkana, etten tässä imeydy hallintoon. Syöpätaudeissa minua kiehtoo se, että niiden parissa pysytään pitkään tuntemattoman ja tunnetun rajapinnassa. Uuden löytämisen riemu on aina hieno tunne. Siksi haluan myös lippulaivassa omistaa paljon aikaa tutkimukselle.

Teksti: Arja-Leena Paavola

www.professoriliitto.fi