Teollisen muotoilun professori Jonna Häkkilä

Muotoilun ja teknologian rajapinnassa

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan professori Jonna Häkkilä tutkii uusia mahdollisuuksia hyödyntää muotoilua vuorovaikutteisiin teknologioihin ja yhteiskunnallisiin palvelumuotoihin. Tutkimuksissaan Häkkilä on käsitellyt laaja-alaisesti käyttäjäkeskeistä suunnittelua sekä mobiilin ja kaikkialla läsnä olevan tietotekniikan verkostoimaa yhteiskuntaa.

—Tutkimuksessani selvitän mahdollisuuksia yhdistää erilaisia elementtejä. Visionani on piilottaa teknologia ja tuoda uusia tapoja pitää teknologia läsnä, vaikkakin poissa näköpiiristä. Pyrin kehittämään materiaalien hyödyntämistä ja ajattelemaan teknisiä sovelluksia uudesta näkökulmasta. Elinympäristön rauhallisuuden ja esteettisyyden vuoksi olisi tärkeää kyetä suunnittelemaan esimerkiksi kotiympäristö sellaiseksi, että kännykät ja näytöt eivät hallitsisi sitä. Olen myös kiinnostunut luonnonmateriaaleista, esimerkiksi vedestä ja puusta, ja niiden käyttämisestä vuorovaikutteisten teknologioiden muotoilussa, professori Jonna Häkkilä kertoo.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa teollisen muotoilun professorina vuodesta 2014 toiminut Häkkilä on alun perin kotoisin Kalajoelta ja asuu nyt professuurin myötä Rovaniemellä. Hänen taustansa on hyvin monipuolinen. Häkkilä on opiskellut luonnontieteitä, historiaa ja hän väitteli Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa. Ennen yliopistouraansa hän veti perustamiaan käyttäjäkokemussuunnittelun ja sosiaalisen median tutkimusryhmiä Nokian tutkimusyksikössä (NRC). Lisäksi Häkkilä on Oulun yliopiston dosentti Tietotekniikan osastolla.

—Kulttuuriero aiempaan on melkoinen. Taiteiden tiedekunnassa toimintakulttuuri on vähemmän teknokraattinen ja talousjohtoinen, ja väittäisin, että siten se on lähempänä ihmistä. Insinööritieteiden puolella esimerkiksi palavereissa otettiin aina ensimmäiseksi läppärit esille, taiteiden puolella taas puhutaan ja ollaan enemmän läsnä kasvokkain. Lapin yliopistossa olen pitänyt erityisesti siitä, että hierarkiaa ja byrokratiaa on vähemmän, mikä johtuu osittain siitä, että pienessä yksikössä pystytään toimimaan joustavammin, Häkkilä pohtii.

Yksi erittäin hieno asia on se, että taiteiden tiedekunnassa toimii vielä amanuensseja. Professoreille annetaan siten enemmän mahdollisuuksia keskittyä varsinaiseen työhönsä.

—Olen viihtynyt erittäin hyvin Rovaniemellä. Kaupungissa on omanlaisensa ilmapiiri, jossa kansainvälisyys ja luonnonläheisyys omat leimaavia. Se kaikki näkyy katukuvassa ja ilmenee asenteissa. Olemme globaalin tietoverkoston osa, mutta työskentelyolosuhteet ovat maailman mittakaavassa upeat. Kaikkialla on hienot mahdollisuudet nauttia luonnosta, mikä on erittäin inspiroivaa. Luovuuden kannalta on suuri merkitys sillä, millaisessa ympäristössä toimii.

Kuva: Marko Junttila

Arktista muotoilua

Muotoilulla ja taiteilla on yhtymäkohtia esimerkiksi vuorovaikutteisiin teknologioihin ja yhteiskunnallisiin palvelumuotoihin. Teknologian ja muotoilun rajapinnassa löytyy paljon uusia mahdollisuuksia käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa.

Lapin yliopiston profiilina on arktinen muotoilu. Muotoilussa ja taiteessa käytetään pohjoisia materiaaleja ja hyödynnetään kylmäosaamista.

—Tutkimustyössäni minua kiinnostaa fyysisen ja digitaalisen rajapinta. Teemme esimerkiksi päälle puettavaa teknologiaa ja käytämme muun muassa poronnahkaa. Se on perinteinen materiaali, joka toisaalta edustaa myös luksusta, ja siitä voidaan tehdä näyttäviä, uniikkeja esineitä. Esimerkiksi Milanon Design -viikolla esittelimme designtakin, jossa oli printattavaa elektroniikkaa integroituna poronnahkatakkiin. Takkiin on lisäksi upotettu aurinkokennoja tuottamaan sähkö älyvaatteen ominaisuuksien hyödyntämiseksi. Tutkimme, miten näyttö ja sensorit voidaan integroida vaatteeseen ja miten tarvittava sähkö voitaisiin tulevaisuudessa tuottaa. Tässä muotoiluprojektissa toimimme yhteistyössä muun muassa VTT:n kanssa.

Arktisessa muotoilussa hyödynnetään lumi- ja jäärakentamista. Häkkilän ryhmä teki hiljattain Japanin Sapporon keskustaan sijoitetun, vuorovaikutteisen lumi-installaation. Sensoreilla seurattiin kävijöiden liikkeitä ja tehtiin liikkeisiin perustuva valoprojisointi. Teoksissa yhdistettiin kaksi eri puolilla maapalloa sijainnutta lumi-installaatiota, jotka olivat internetin kautta yhteydessä toisiinsa.

Tutkimuksissaan Häkkilä on käsitellyt laaja-alaisesti käyttäjäkeskeistä suunnittelua sekä mobiilin ja ubiikin teknologian käyttäjäkokemusta. Ubiikki tarkoittaa kaikkialla läsnä olevan tietotekniikan verkostoimaa yhteiskuntaa.

Kuva: Marko Junttila

Kuva: Marko Junttila

Taiteiden tiedekunnan pajoissa ja laboratorioissa Häkkilän vetämä tutkimusryhmä tarjoaa yrityksille kehittely- ja testausmahdollisuuksia esimerkiksi uusille prototyypeille. Laboratoriossa voidaan tutkia erilaisten vuorovaikutteisten ympäristöjen ja käyttöliittymien muotoilun sekä vuorovaikutusmetodien toimivuutta. Hankkeissa tutkitaan muun muassa monikanavaisia käyttöliittymiä, fyysistä vuorovaikutusta, pelillisyyttä, lisättyä todellisuutta ja vuorovaikutusta esineiden internetin kanssa.

Jonna Häkkilän johtama DecoChrom-hanke sai vuonna 2017 päätöksen EU:n 6,7 miljoonan euron tutkimusrahoituksesta. Kyseessä on konsortio, jossa on mukana 15 partneria yhteensä kymmenestä eri maasta. Lapin yliopiston DecoChrom-tutkimushankkeen osuus rahoituksesta on 900 000 euroa.

—Tutkimushankkeemme käsittelee printattavan elektroniikan hyödyntämistä tuotemuotoilua soveltavassa teollisuudessa. Lisäksi kehitämme työkaluja, joiden avulla muotoilutoimistot pääsevät tutustumaan painettavaan elektroniikkaan ja suunnittelemaan sitä hyödyntäviä uusia tuotteita. Kehitämme teknologioita, jotka mahdollistavat pintojen muuttamisen vuorovaikutteisiksi näytöiksi vähäenergisellä elektrokromitekniikalla. Yhtenä sovellusalueena ovat vaikkapa urheiluvälineet, joihin voitaisiin upottaa näyttö kertomaan suoritukseen liittyviä yksityiskohtia, Häkkilä selittää.

Kunnianhimoiset professorit

Tulevaisuudessa Suomen keinot pärjätä globaalissa kilpailussa ovat nimenomaan korkealaatuinen koulutus ja tutkimus. Laatu on tärkeää, siihen Suomessa pitää panostaa sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Rahoituksen jatkuva supistaminen uhkaa laatua. On suorastaan ihmeellistä, että pystytään tekemään niinkin hyvää tutkimusta niukoilla määrärahoilla.

—Jatkuvan rahan hakemisen sijasta professorien tulisi kyetä tekemään sitä, missä he ovat parhaita. Professoreilla on kunnianhimoa ja suomalaiset kykenevät tekemään huippututkimusta, mutta siihen tulisi tarjota paremmat resurssit, Häkkilä painottaa.

Kaikki professorit haluavat tehdä työtä kunnianhimoisesti. On selvää, että luovuus ja hyvä työteho vaativat liikkumavaraa ja vapautta parhaiden tulosten saamiseksi.

—Minusta professorina oleminen on yksi mahtavimmista työnkuvista, mitä voi olla, vaikka kaikkea onkin viimevuosina kiristetty. Toivoisin, että yhteiskunnassa nähtäisiin professorit laajemmin voimavaroina. Nautin itse opettamisesta, mutta professorikunnan kohdalla on katsottava, että opetustaakan alle ei uuvuta. Opetukseen on hyvä olla kosketuspintaa, sillä sitä kautta on helppo bongata lahjakkuudet ja potentiaaliset jatko-opiskelijat. Pienen yliopiston etu on muuten sekin, että täällä oppii tuntemaan oppilaat ja henkilökunnan todella hyvin, siitä olen nauttinut erittäin paljon.

Häkkilän omassa tutkimusryhmässä rahoitus on tällä hetkellä kunnossa. Hän vetää viittä erilaista tutkimusprojektia, joihin rahoitus on tullut monista eri lähteistä. Tosin sitä on haettava jatkuvasti, mikä vie valtavasti aikaa.

—Olisi hienoa, jos kukin pystyisi käyttämään parasta panostaan varsinaiseen tekemiseen eikä rahan hakemiseen. Perusrahoituksen vähyyden vuoksi on pakko laatia hakemuksia, mikä on kuitenkin haastavaa tutkimuksen pitkäjänteisyyden kannalta. Perusrahoitusta tulisi nostaa. Uusille professoreille kannattaisi antaa aloituspaketti, ja rahoitusta voitaisiin jakaa enemmän myös näyttöjen perusteella. Aloituspaketti tarvitaan nuorille professoreille siksi, että sen avulla päästäisiin heti varsinaiseen tutkimustyöhön käsiksi. Nollasta aloitettaessa rahoituksen hankkimisessa voi kulua helposti vuosi tai kaksi, mikä on valtavaa ajan haaskausta.

—Arvostan suuresti akateemisia perinteitä. Uskon yliopistoihin ja sivistyksen voimaan. Minusta on hienoa olla professori, koska siten olen osa vuosisatojen jatkumoa. Toivoisin kuitenkin, että yliopistopolitiikka ei olisi niin tempoilevaa. Tarvitsemme pitkäjänteisyyttä ja sen ymmärtämistä, että panostaminen kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä.

 

Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Marko Junttila

www.professoriliitto.fi