Tutkimusalueena talouden ja yhteiskunnan moderni vuorovaikutus

Alustatalous ja uuden teknologian tuomat mahdollisuudet synnyttävät uusia yrityksiä ja tuottavat uutta työtä. Ammatteja kuolee, toisia tulee tilalle ja jäljelle jääneiden sisältö muuttuu.

Alustataloudessa yritysten ja kuluttajien toimintatavat ovat muutoksen tilassa. Digitaalisten alustojen kautta yksityishenkilöt ja yritykset voivat myydä tuotteita tai palveluita.

—Yksinomaan alustojen kautta tehtävä työ, esimerkiksi freelancer-työ, ei vielä ole määrällisesti suurta, mutta uusi teknologia on jo muuttanut monien ammattien sisältöjä. Suurin muutos tulee kohdistumaan niihin toimintamalleihin, joilla nykyiset yritykset ja julkinen sektori toimivat, professori Anne Kovalainen Turun yliopistosta toteaa.

Kovalainen johtaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa hanketta Fiksu työ alustatalouden aikakaudella (SWiPE).

—Tutkimusalueeni on laajasti ottaen talouden ja yhteiskunnan moderni vuorovaikutus. Työn ja yritystoiminnan rajapinta on ikään kuin peili, johon monet kansalliset ja globaalit ilmiöt heijastuvat, oli kyse sitten digitalisaatiosta, yrittäjyydestä, sukupuolten välisen tasa-arvon muutoksista, työn ja koulutuksen eroista tai uuden talouden kehityksestä.

Erityisesti henkilöllisissä ja business-to-business palveluissa uusien yritysten määrä on kasvanut esimerkiksi Suomessa. Kyse on usein yksinyrittäjistä ja itsensä työllistäjistä sekä osaamisesta, jonka kanavoiminen henkilöstömäärältään kasvavaksi yritykseksi ei olisi mielekästä. Työtä tehdään useille toimeksiantajille ja digitaaliset alustat luovat siihen uusia mahdollisuuksia globaalisti. SWiPE-hankkeessa tutkimuskohteena on muutos, jota taloudessa parhaillaan käydään läpi digitalisaation myötä. Konsortio on monitieteinen, ja siinä on kolme osahanketta. Turun yliopiston lisäksi mukana ovat ETLA ja Työterveyslaitos, sekä useita alan tutkijakollegoita Yhdysvalloista ja Isosta Britanniasta.

Kuvassa yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen professori Anne Kovalainen Turun yliopistosta. Kuva: Sanni Saarinen

 Uudenlaiset tavat tehdä työtä herättävät kysymyksiä, jotka ulottuvat koko yhteiskuntaan ja talouteen.

—Elokuussa päättyvässä kolmevuotisessa SWiPE-tutkimushankkeessa olemme tutkineet kehityskulun vaikutuksia myös julkiseen sektoriin. Tämän hankkeen lisäksi meitä kiinnostaa yrittäjyysyliopisto ilmiönä, sekä erityisesti uudet tutkimuksen, koulutuksen ja työelämän monenlaiset rajapinnat ja niillä aikaansaatavat innovaatiot. Tähän jälkimmäiseen liittyen olen hakemassa tutkimusrahoitusta jatkohankkeelle, jossa mukana on iso joukko yrityksiä ja julkisen sektorin toimijoita, Kovalainen kertoo.

Turun yliopistossa on lisäksi käynnissä monen tiedekunnan yhteinen digitaalisten tulevaisuuksien tutkimus. Digitaalisuus on keskeinen osa konkreettisia uusia opetuskokeiluita ja tutkimusta, mutta sillä on myös vahvasti tulevaisuutta ja tiedonmuodostusta muuttava merkityksensä jokaisella tieteenalalla. Digitaalisuuteen liittyvät kysymykset heijastavat kykyä miettiä tutkimuksen ja tiedonmuodostuksen perustoja. Akatemian määräaikaisen rahoituksen turvin Kovalainen kollegoineen on perustanut useita yliopistotasoisia tenure-track -tehtäviä neljään eri tiedekuntaan.

Hankerahoitus on ollut erittäin tärkeää, sillä monialaisena professorina Kovalaisella ei ole ollut mahdollisuutta luoda tutkimusryhmää samalla tavoin kuin oppiaineen vastuuprofessori voi tehdä. Rahoituksen turvaaminen vaatii paljon työtä. Parhaimmillaan rahoituksen saaminen tuottaa hedelmää koko tiedeyhteisön hyväksi.

—Samalla idealla rakennan myös uusia hankkeita: tuon yhteen loistavia tutkijoita, ja pyrin saamaan näkyväksi sitä osaamista, jota he yhdessä ja erikseen tuottavat. On hyvin palkitsevaa huomata, että tutkimusrahoituksen avulla olen pystynyt luomaan myös uutta, instituutioiden välistä tutkimusyhteistyötä. ETLA ja Työterveyslaitos eivät nimittäin olleet ennen SWiPE-tutkimushankettani tehneet tutkimusyhteistyötä. Olen itse aiemmin tehnyt tutkimusta molempien tutkimuslaitosten kanssa, joten oli luontevaa pyytää heitä mukaan. Hankkeen aikana ETLA ja TTL ovat löytäneet uusia yhteistyön alueita ja jatkavat nyt tutkimusyhteistyötä, Kovalainen kertoo.

Hyötyä yhteiskunnalle ja työelämälle

Tutkimustuloksia pyritään saamaan yhteiskunnan, talouden ja työelämän käyttöön. Suomen Akatemian STN-hankkeissa painotetaan erityisesti vuorovaikutusta ja tiedon jakamista.

—Olemmekin käyneet vuoropuhelua esimerkiksi kaikkien puolueiden eduskuntaryhmien ja eri valiokuntien kanssa. Panostamme tiedon jakamiseen muun muassa kouluttamalla tutkijoita tiedeviestinnässä. Olemme saaneet hyvää ja kiittävää palautetta siitä. Mutta tutkijoina tiedämme, että niin perustutkimuksen kuin soveltavan tutkimuksen tutkimustulosten jalkauttamistyötä eri tahojen käyttöön on tehtävä jatkuvasti osana vastuullista ja vaikuttavaa tutkimusta, Kovalainen huomauttaa.

Yhteiskunnallisen ja taloustieteellisen tutkimusaiheen parissa työskentelevän tutkijan aihe ja keskustelupiiri ovat varsin harvoin kansallisesti rajattu, joten on tärkeää olla osana kansainvälistä tiedeyhteisöä. Kansainvälinen yhteistyö materialisoituu monin tavoin.

—Varsinkin, kun tutkimus rakentuu omien ideoiden kehittelylle ei kyse ole pelkästään artikkelien yhteiskirjoittamisesta, vaan kansainvälisen tutkimusyhteisön täysivaltaisesta jäsenyydestä. Se tekee sekä työstä, että välillä hieman rasittavastakin matkustamisesta mielekästä, Kovalainen korostaa.

Anne Kovalaiselle on kertynyt paljon kansainvälisiä kontakteja ja kokemusta myös ulkomaisista tutkimusyhteisöistä. Kuva: Sanni Saarinen

Ulkoisen rahoituksen saaminen vaativaa

Tutkimushankkeiden rakentamisessa ulkoisen rahoituksen saaminen vaatii vahvan ja uutta luovan idean lisäksi hyvää tutkimusosaamista, laajaa tutkimuskentän tuntemusta, ja tietysti osaavia tutkijoita.

—Tutkimusrahoitusjärjestelmän muutokset ovat edistäneet yliopistosektorilla vahvoja osaamiskeskittymiä, joiden rahoitus on uutta ja kannatettavaa. Toisaalta on myös syntynyt pirstaleisuutta. Olisi todella hienoa, jos voisi luottaa siihen, että kannuksensa ansainneet saavat jatkorahoitusta, joko yliopistosta tai rahoittajilta. Näin ei kuitenkaan ole. Ulkoisessa tutkimusrahoituksessa tarvitaan järkevä sekoitus avointa perusrahoitusta, riskihankkeiden rahoitusta, ja temaattista STN-rahoitusta.

Anne Kovalaiselle on kertynyt paljon kansainvälisiä kontakteja ja kokemusta ulkomaisista tutkimusyhteisöistä. Hän väitteli Turun kauppakorkeakoulussa taloussosiologiasta vuonna 1994.

—Viimeistelin väitöskirjaani aikoinaan brittiläisen vastaväittäjän kutsusta Bradfordin yliopistossa Englannissa, ja jatkoin post.doc. tutkimusvaihetta hankkimallani Akatemian hanketutkimusrahoituksella London School of Economicsissa.

—Olen ollut post.doc. vaiheessa vierailevana tutkijana London School of Economicsissa useampaan otteeseen, pari vuotta vierailevana professorina Kingston Universityssä Englannissa sekä Yhdysvalloissa Amherstin yliopistossa. Myöhemmin tutkijaurallani olen ollut Stanfordissa pariin otteeseen ja nyt Harvardissa. Viime syksynä olimme mieheni, dosentti Seppo Poutasen kanssa molemmat kutsuttuina vierailevina tutkijoina Harvardin yliopistossa, jonne palasimme toukokuussa pitämään tutkijaseminaaria, puhumaan konferenssissa ja jatkamaan syntynyttä yhteistyötä. On tietysti suuri etuoikeus tulla kutsutuksi kansainväliseen tutkijayhteisöön tutkimustemme kiinnostavuuden perusteella, Kovalainen iloitsee.

Anne Kovalainen kuvattuna Turun Kauppakorkeakoulun yhdessä pääluentosalissa. Olennainen osa Kovalaisen työtä on luennoida maailmalla. Kuva: Sanni Saarinen

Altistuminen monen tieteenalan osaamiselle jo väitöskirjan kirjoitusvaiheessa, ja perehtyminen oman tutkimusalueen ulkopuolisiin tieteenaloihin johti osaltaan siihen, että syntyneet tutkimuskysymykset ovat monitieteisiä.

—Olen onnekas, kun omana post.doc. aikanani oli mahdollista pätevöityä eri tieteenalojen laaja-alaisiin professuureihin, ja myös tulla valituksi eri yliopistoihin. Tätä mahdollisuutta ei 1990-luvun laman jälkeisinä vuosina enää oikein ollut tarjolla.

Nykyinen akateeminen urajärjestelmä pakottaa tutkijoita hyvin erikoistuneeseen osaamiseen, jossa keskitytään vain julkaisemiseen oman tieteenalan sisällä.

Kovalainen pohtii, jättääkö järjestelmää sijaa sivistykselle ja laaja-alaiselle osaamiselle. Mahdollistaako nykyinen tulostavoitteellinen toiminta tutkimuskysymysten aikaa vievää monitieteistä tai laaja-alaista ratkomista?

—Nyky-yliopistossa johtajavallan kasvu mahdollistaa myös epäterveitä piirteitä. Ovatko nämä piirteet osaavan, kollegiaalisen ja monipuolisen tiedeyhteisön rakentamisen kannalta pysyvä ongelma, jää nähtäväksi, Kovalainen huokaa.

Anne Kovalainen on kirjoittanut myös useita oppikirjoja, jotka ovat eräänlaisia sivutuotoksia akateemisesta tutkimuksesta ja siten luonteeltaan lähempänä tutkimuskirjoja kuin varsinaisia oppikirjoja.

—Ne ovat tietysti tärkeä osa tutkijan osaamisen ja tiedon jakamista, ja vaativat myös toisen tyyppistä kirjoittamisen taitoa kuin tieteelliset tutkimuskirjat. On palkitsevaa ja aina yhtä yllättävää saada sähköpostia tai tavata konferenssissa kollega, joka tulee kiittämään oppikirjasta tai opetuksesta.

Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Sanni Saarinen

www.professoriliitto.fi